Kaisa Collin – esikuva, joka haluaa murtaa lasikattoja

Kansainvälisenä naistenpäivänä on hyvä pysähtyä niiden äärelle, jotka omalla työllään avaavat ovia seuraaville sukupolville. Juttu on osa Kansallisen liigan Esikuvat-sarjaa, jossa nostetaan esiin naisia, jotka vaikuttavat suomalaisen jalkapallon parissa.

Kaisa Collin on entinen huippupelaaja ja nykyinen valmentaja, jonka elämä on kulkenut jalkapallon mukana lähes aina. Hän on valmentanut Ruotsissa, ja nykyään hän valmentaa Suomessa Gnistanin B-tyttöjä sekä toimii naisten liigajoukkueen apuvalmentajana.  

– Jalkapallo on aina ollut mun elämä. Kaikki ystävät olen saanut jalkapallon kautta. Se on aina ollut paikka, missä olen voinut olla oma itseni, Collin kertoo. 

Sama vahva side lajiin teki myös siirtymästä pelaajasta valmentajaksi luontevan. 

– Se oli ihan selvä juttu. Ei tunnu, että elämä olisi periaatteessa muuttunut millään tavalla – vaikka toisaalta onkin muuttunut tosi monella tavalla. 

Pelaajavuodet pääsarjatasolla

Collin nousi pääsarjatasolle nuorena ja sai elää monen jalkapalloilijan unelmaa: tehdä rakkaasta lajista työn. Hänen pelaajauransa kesti Suomen ja Ruotsin pääsarjoissa kymmenen vuotta.

Kun uraa pyydetään kuvailemaan yhdellä sanalla, vastaus tulee nopeasti. 

– Mahtava. 

– Tein sellaista, mistä tosi moni unelmoi. Jalkapallo oli mun työ monta vuotta ja sain elää sillä. 

Vaikka kaikki tavoitteet eivät toteutuneet – esimerkiksi sadan maaottelun raja jäi saavuttamatta – Collin katsoo uraansa kiitollisena. 

– Kaikki, mitä sain jalkapallosta, on ihan jotain järkyttävän suurta. 

Pelaajauransa aikana hän ehti nähdä myös naisten jalkapallon valtavan kehityksen. Ura alkoi aikana, jolloin lajista ei juuri puhuttu ammattina. Vuosien varrella tilanne muuttui. 

Ammattilaisuus Suomessa ja Ruotsissa, maajoukkueen uudet sopimukset ja lopulta pelaaminen 18 500 katsojan edessä Tele2 Arenalla olivat konkreettisia merkkejä kasvusta. 

Nykyään naisten arvokisat ja Mestarien liiga keräävät ennätysyleisöjä ympäri Eurooppaa – merkki siitä, että lajin potentiaali on alkanut toteutua. 

Valmentaja, joka ei halua olla pelottava auktoriteetti

Collinin valmennusfilosofia on yksinkertainen: ole oma itsesi ja rakenna ympäristö, jossa pelaajat uskaltavat ottaa vastuuta ja ratkaista tilanteita myös itse.

– En halua olla pelottava auktoriteetti. Se on jotain, mistä meidän pitäisi mielestäni päästä valmentamisessa eroon.  

Yksi Collinin valmentajauran tärkeimmistä hetkistä tapahtui erään ottelun puoliajalla. Ennen kuin valmentajat ehtivät sanoa mitään, joukkueen nuorin, 16-vuotias pelaaja nousi puhumaan joukkueelle. 

– Se oli iso hetki. Tajusin, että tässä olen onnistunut, kun pelaaja uskalsi tehdä sen. 

Naisvalmentajat ovat olleet Collinin uralla henkilökohtaisesti tärkeitä

Collinille naisvalmentajien rooli jalkapallossa ei ole vain periaatekysymys – se on myös henkilökohtainen kokemus.

Hän on saanut uransa aikana merkittävää tukea naisvalmentajilta ja -johtajilta, kuten Anne Mäkiseltä, Marianne Miettiseltä ja Vaila Barsleyltä. 

– He näkivät minut aina ihmisenä pelaajan takana. Se on uskomaton taito ja ehkä jopa kaikkein tärkein taito valmentajana. 

Erityisen tärkeä tuki tuli Barsleyltä aikana, jolloin Collin kamppaili mielenterveyden kanssa. Collin kokee, että Barsleyllä on ollut suuri merkitys myös siinä, että hän itse päätyi valmentajaksi. 

Lasikattoja on vielä murrettavana

Vaikka naisten jalkapallo on ottanut isoja harppauksia eteenpäin, valmennuksen puolella Collin näkee edelleen esteitä.

Hän on itse joutunut tilanteisiin, joissa hänen osaamistaan on kyseenalaistettu sukupuolen tai nuoren iän vuoksi. On ollut pelejä, joissa miesvalmentaja on astunut hänen tilalleen ratkaisevalla hetkellä. 

– En jaksa olla se nainen, joka aina kitisee, mutta faktahan se on, että lasikattoja on vielä murrettavana. 

Collinin mukaan monet naiset epäröivät omaa osaamistaan enemmän kuin miehet. Siksi naisia pitäisi rohkaista valmennuspolulle. 

– Me ollaan usein epävarmempia siitä, ollaanko tarpeeksi hyviä. 

Yksi selkeä ratkaisu olisi Collinin mielestä myös tukea naisia valmentajapolulle jo pelaajauran aikana. Hän olisi itse halunnut suorittaa valmentajakoulutuksen Ruotsissa pelatessaan, mutta säännöt eivät sitä silloin mahdollistaneet. 

Valmentajaksi siirtyminen voi myös olla taloudellisesti haastavaa. 

– Menetin jalkapalloilijan palkan, kävin hanttihommissa varastolla ja valmensin minimipalkalla. 

Katse tulevaisuuteen

Collin toivoo naisten jalkapallolle lisää resursseja, ammattilaisjoukkueita ja harrastajia. Hänen haaveensa on myös nähdä suomalaispelaajien siirtyvän suoraan huippuliigoihin ilman kiertoteitä.

Omalle valmentajauralleen hän toivoo pitkää matkaa ja mahdollisuutta työskennellä hyvien tyyppien kanssa – ehkä jonain päivänä jopa Valioliigan valmennustiimissä. 

Mutta kaikkein tärkeintä olisi valmentajakulttuurin muutos. 

– Että ei olisi pelon ja raivon kulttuuria, vaan enemmän kunnioitusta, kommunikaatiota ja pehmeyttä, Collin summaa.

Esikuva omalla tavallaan

Collin ei ehkä itse pidä itseään perinteisenä esikuvana. Juuri siksi hänen viestinsä on monelle tärkeä.

– Ole oma itsesi ja rokkaa sitä. Ole vaikka vähän erilainen. Pidä hauskaa ja älä ota kaikkea liian tosissaan. 

Collinin tarina osoittaa, että intohimolla, rohkeudella ja omalla persoonalla voi murtaa esteitä ja samalla rakentaa jopa parempaa tulevaisuutta naisten jalkapallolle.