Hyppää sisältöön

Subway Kansallisen Liigan joukkueita mukana väitöstutkimuksessa – tulokset auttavat suunnittelemaan harjoituksia ja pelaajien kuormitusta

31.08.2021

Eero Savolainen tutkii väitöskirjassaan Suomen huipputason pelaajien fyysistä suorituskykyä ja harjoitus- sekä ottelukuormitusta. Tutkimuksessa on mukana myös Kansallisen Liigan joukkueita.

Eero Savolainen kiinnostui pelaajien kuormituksen tutkimisesta pari vuotta sitten työskennellessään Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksella (KIHU) ja Palloliiton Keski-Suomen valmennuskeskuksella kouluttajan tehtävissä. KIHU:lla hän oli mukana Training Room -hankkeessa, jonka tavoitteena oli luoda malli, jossa urheilija saa kaikki tarvitsemansa tukipalvelut saman katon alta.

Hankkeessa työskenteli tutkijatohtorina Johanna Ihalainen, joka on urallaan tutkinut paljon naisurheilijoita.

Ihalaisen kautta Savolainen päätyi tutkimaan naisurheilijoita, ja väitöskirjassaan hän pystyy hyödyntämään jalkapallo-osaamistaan.

– Huomasin myös hyvin nopeasti, että jalkapallo naisten puolella on hyvin hedelmällinen tutkimuskohde. Jos tietokannoista hakee tutkimusta liittyen miesten jalkapalloon, löytyy heti 10 000 paperia. Naisista vastaavia löytyy noin tuhat, Savolainen kertoo.

Maajoukkueiden käyttämättömät sensorit hyötykäyttöön

Väitöskirjatutkimus alkoi keväällä 2020 pienemmällä joukkuemäärällä kiinteänä osana Training Room -toimintaa. Kesällä tutkimusdata laajeni Kansallisen Liigan joukkueisiin. Maajoukkueen silloinen fysiikkavalmentaja Lasse Lagerblom toi esiin, että normaalisti maajoukkuekäytössä olevia Polarin Team Pro -sensoreita voisi lainata Kansallisen Liigan joukkueiden käyttöön. Yleensä sensoreita tarvitaan aktiivisesti maajoukkuetapahtumissa, mutta koronan peruessa tapahtumia niitä lojui käyttämättömänä.

– Lagerblom oli keksinyt, että Kansallisen Liigan joukkueet voisivat hyötyä sensoreista. Siinä kohtaa itse haistoin, että tässä olisi erittäin mielenkiintoista dataa myös tutkimusmielessä.

Team Pro -sensoreilla saadaan kerättyä samankaltaista sykedataa kuin perinteisesti monien urheilijoiden käyttämillä sykesensoreilla. Tutkimuksen kannalta syketietoja merkittävämpää on kuitenkin sensorien keräämä tieto pelaajien liikkumisesta erilaisilla nopeusalueilla.

– Sensoreilla voidaan siis tarkastella ottelussa liikuttua kokonaismatkaa sekä eri nopeusalueilla liikuttua matkaa. Erityisen kiinnostuneita viime aikoina on oltu kovan intensiteetin juoksuista, jonka kanssa Suomen sarjoissa on haasteita.

Sensoreilla saatu data muistuttaa siis hyvin paljon esimerkiksi Euroopan huippusarjoista toisinaan julkaistavia ottelukohtaisia tilastoja.

Kiinni kurottavaa verrattuna huippumaihin

Tässä vaiheessa kesän 2020 otteludataa on hyödynnetty Juho Mäkiniemen Pro Gradu tutkielmassa, jossa Savolainen on toiminut toisena ohjaajana. Tutkimus on osoittanut juuri sen, mitä valmennuspiireissä on tiedetty jo pitkään. Kovavauhtisen juoksun määrä eroaa Kansallisen Liigan pelaajilla kansainvälisen huipputason pelaajista.

– Pelaajat Kansallisessa Liigassa liikkuvat ottelun aikana keskimäärin 9–11 kilometriä. Kokonaismetrit ovat samaa tasoa kuin kansainvälisen tason otteluissa. Sen sijaan kovan intensiteetin juoksuissa ja sprinttijuoksuissa jäämme selkeästi kansainvälisestä tasosta.

Kovan intensiteetin juoksuilla Savolainen viittaa liikkumisjaksoihin, joissa pelaajan nopeus on 19–23 km/h. Sprinttijuoksussa pelaajan nopeus on yli 23 km/h.

Tutkimuksesta selviää, että Kansallisen Liigan pelaajat liikkuvat kovalla intensiteetillä ottelun aikana keskimäärin 215–445 metriä pelipaikasta riippuen. Vuoden 2019 naisten MM-kisoissa vastaavat arvot olivat 349–591 metriä. Sprinttijuoksujen kohdalla ero oli vielä suhteessa suurempi.

Kansallisen Liigan ja 2019 MM-kisojen juoksumäärät

Kokonaismatka Alue 4
(19-23 km/h)
Alue 5
(23 km/h <)
2019 MM-kisat (metriä) 9 000 – 11 000 349 – 591 111 – 255
Kansallinen Liiga (metriä) 9 000 – 11 000 215 – 445 45 – 136

Erot pelin juoksumäärissä johtuvat monesta asiasta

Savolainen muistuttaa, ettei tutkimuksesta voi vetää suoraa johtopäätöstä, että Kansallisessa Liigassa pelaajien nopeuskestävyys jäisi huippumaista.

– Täytyy muistaa, että kukaan ei kentällä juokse vain siksi, että jaksaa juosta.

Erot pelin tempossa johtuvat monista eri asioista. Savolaisen tutkimuksen seuraavissa vaiheissa päästäänkin syvemmälle syihin ja seurauksiin.

Ensimmäisessä, todennäköisesti joulun tienoilla julkaistavassa tutkimusartikkelissa, käsitellään sitä, kuinka paljon laboratoriotesteissä mitatun suorituskyvyn (nopeus, voima ja kestävyys) ja kehonkoostumuksen muuttujien avulla voidaan ennustaa pelaajien ottelun aikaista liikkumista eri nopeusalueilla.

Laboratoriotestejä on tehty yhdelle Kansallisen Liigan joukkueelle ja yhdelle BSM-joukkueelle. Tutkimusjoukko on siis tässä tutkimuksessa suppeampi.

– Artikkelia ei ole vielä julkaistu, joten en voi puhua tuloksista kuin hyvin ympäripyöreästi. Fyysisen suorituskyvyn testeillä voidaan kuitenkin merkittävästi ennustaa merkittävä osa etenkin pelaajien kohtalaisen intensiteetin ja korkean intensiteetin liikkumista ottelussa.

Tulokset eivät sinänsä ole yllättäviä, mutta jo aiemmin arjessa havaittujen asioiden todentaminen tutkimuksella on tärkeää. Pelaajien liikkumista otteluissa tutkimalla saatavaa tietoa voidaan jatkossa käyttää esimerkiksi pelikauden aikaisesta harjoittelusta saadun hyödyn mittaamiseen. Tämä voi pitkässä juoksussa auttaa esimerkiksi valmentajia harjoittelun ja pelaajien kuormituksen suunnittelussa.

– Akateeminen tutkimus on hidasta, mutta tuloksia on tulossa. Toivon, että ne tulokset myös johtavat toimiin kentällä. Sitä vartenhan tätä tehdään. Jouluun mennessä pitäisi valmistua tutkimus, joka selvittää Kansallisen Liigan joukkueiden harjoitusviikon kokonaiskuormitusta ja kuormituksen päiväkohtaista jakautumista ottelukaudella, Savolainen päättää.

Search